Huomaako mistään että oon unohtanut koko blogin? Ei? Hyvä.
Tosiaan se kysymyspostaus tulee heti kun saan sen editoitua, tällä hetkellä lataa itseään youtubeen josta saan sen sitten ladattua takas koneelle ja muokattua (sellasenaan n. 9 kertaa liian iso, videopad ei edes avaa sitä, nyyh!) joten tässä vähän tälläistä korvikejuttua!
Tänä vuonna en siis käynyt heppaleirillä ihan jo siksi, että mulla oli sen sijaan niin paljon muuta aktiviteettia, joka itsessään maksoi tai vain söi tilaa (Espanjanreissu, Lontoonreissu, ripari) niin, että ratsastusleiri ei vaan mahtunut kuvioihin. Sen sijaan tein kaikkea muuta kivaa!
Riparia kohtaan olin todella, siis todella epäluuloinen, mutta yritin kovasti lähteä matkaan avoimin mielin, meidän porukkakaan ei ollut mikään kamala. Se oli hyvä valinta, vaikka en sanois että se mun elämän kohokohta olis ollut niin hauskaa oli, ihmiset oli ihania ja paikka oli kiva. ♥
Meillä oli tosi reilu ohjaajaporukka ja ihana pappi, hyvä ryhmähenki ja ihmiset oli ihanan heittäytyväisiä. Tehtiin paljon sellasia kivoja juttuja porukassa mitä yleensä ei tekis, ruoka oli hyvää ja maisemat hienot! Miinuksena oikeastaan vaan hyttyset.
Seuraavana riparilta ehdin hengähtää kotona päivän, minkä jälkeen lähdettiin Powerparkkiin Kreetan, Jennan ja Julian kanssa. Siellä menikin sitten se päivä, yllättääkö ketään etten uskaltanut mennä mihinkään hurjaan laitteeseen? Mua ei.
Powerparkista matka jatkui joka tapauksessa meidän mökille, jossa oli lisäksi iskä ja pikkuveli Arttu. Syötiin marjoja ja pelattiin lautapelejä, jee!
Siitä sitten matka jatkui raivoisan pakkaamisen seurauksena maanantai-aamuna ensiksi kohti Tamperetta ja sieltä sitten Lontooseen!
Ekana päivänä me lähinnä kierreltiin ympäriinsä, käytiin metrolla vähän joka paikassa, tsekattiin Starbucks ja Burger King (joka muuten anto mulle iha väärän asian! tilasin sen kanawräpin ja sain kanahampparin :( ei se mitään, hyvää se silti oli!) ja pakko sanoa et ei niitä turhaan ylistetä! Starbucksin ne valmissalaatit varsinkin oli aivan ihania, ihan erikamaa kuin Suomen kuppaset vastaavat! Mautkin oli paljon mielenkiintoisempia ja valinnanvaraa oli. Ainoa mikä harmitti oli muhkeat hinnat ja pienet koot.
Mullahan on epäterve obsessio Lontooseen kaupunkina ja olin koko reissun ihan kikseissä, kirjaimellisesti hyppelin ympäri katuja paikoillani pyörien - ah, olisin jäänyt sinne asumaan jos olisin voinut!
Metrolla tosiaan kierreltiin ilman sen kummempaa päämäärää, päivän metrokortit kun oli niin otettiin sitten ilo irti niistä. Baker Streetin uloskäynnissä oli vähän hengitysongelmia (t. en katso Sherlockia miten niin) ja yritettiin siinä sitten etsiä hetki Sherlock-museota mutta luovutettiin tunnin etsiskelyn jälkeen.
Yks päivä käytettiin melkein kokonaan siihen, että kierreltiin vaan ympäri Lontoon syrjäisempiä paikkoja, lähdettiin siis vaan kävelemään ja voi ku löyty ihanan idyllisiä ja nättejä vihreitä paikkoja, kauniita omakotitaloalueita ja hämmentävänkin rauhallisia asuntoalueita! Oli kyllä jalat vähän kipeinä sen jälkeen mutta oli se sen arvoista...
Niinkuin noista elukkakuvista ehkä huomaa niin käytiin myös London Zoossa, joka on kooltaan ihan valtava ja pitkistä jonoista huolimatta oikein fiksu paketti, jossa kannattaa ihan ehdottomasti käydä jos vain kiinnostaa ja aikaa on! Tuolla helposti menee koko päivä, joten kannattaa lähteä heti aamusta. Ilmeisesti ostamalla netin kautta jonkun VIP-passin saisi jonot ohitettua, no, mehän ei sellaisiin hömpötyksiin uskota joten jonotettiin sitten suorassa auringonpaisteessa päälle 45min. Ja kyseessä oli kuitenkin torstaipäivä! Mä en halua edes kuvitella miltä tuolla näyttää lauantaisin...
Eläimillä oli mun silmään tuolla hyvinkin asialliset olot ja paikat oli muutenkin hyvin siistit. Hämärin eläin ehkä ikinä on tapiiri, siis sehän näyttää ihan joltain kauriin näköiseltä otukselta mutta eeii sehän on JUMALAUTA PIENEN KIRAHVIN KOKOINEN. Olin oikeasti lentää persiilleni järkytyksestä kun sieltä aidan takaa kurkkas kaks otusta joista pienemmällä (poikanen) oli säkää ainakin saman verran kun itselläni oli pituutta ja isompikin heilui uhkaavissa korkeuksissa. Siis jumalauta onko noilla ollenkaan luonnollisia vihollisia, taisiis miten mikään kykenee tappamaan tuon kokoisia otuksia ilman norsupyssyä??
Eläintarhasta lähtee vesibussi Little Veniceen ja Camden Lockiin, ja jos tosiaan aikaa on niin menkää ihmeessä! Little Venicessä ei ehditty käymään mutta Camden Lock oli todella kiva paikka käydä läpi. Tuolta löytyy paljon vintagekirppiksiä ja katugrillejä, oikein hauska paikka jos uskaltaa lähteä pois keskustasta. Niin paljon ihania katuravintoloita, ahhhhh.... Ja aivan ihana torialue, josta löytyi vaikka mitä kivaa, niinkuin Conversen Vintage-laukkuja, ihania vintagereppuja ja kivoja paitoja... Harmi että mulla ei ollut yhtään rahaa mukana kun tarkoitus oli tosiaan käydä vain eläintarhassa ja takaisin ei enää ehditty, tuolla oli paljon monipuolisempi tarjonta kuin keskustan turistikrääsäkojuissa ja hinnatkin huomattavasti halvempia. Tuolla viettää kyllä helposti vaikka koko päivän!
Tuossa yläpuollla näkyykin mitä me sitten loppujen lopuksi päädyttiin syömään. Kuvissa nuo boksit näyttää ehkä vähän pieniltä, mutta voin vakuuttaa että sitä ne ei ollut! Tuollainen rasia maksoi 5 puntaa ja mukaan sai valita yhden pohjan (nuudelit / riisi) ja siihen niin monta kastiketta ja muuta lisuketta kuin halusi! Ja niitä vaihtoehtojahan tosiaan oli!
Koska me ollaan tr00-turisteja niin pakkohan se oli käydä katsomassa sitä London Bridgeäkin. Näin jälkeenpäin ajatellen (ja oikeastaan jo siellä paikan päällä sanottiin mutta niin) oli se ihan turha reissu, tuonkin ajan olisi voinut käyttää niin paljon hyödyllisemmin.
(Tuolla muuten sattui hauska juttu, iskä lähti etsimään vettä ja vessaa ja jätti mut yksin istuskelemaan siihen penkille, jonka vieressä oli joku Jehovan todistajien mainoskylttinen ja siinä vieressä näiden lehtisiä. Jäin siihen sitten niitä lueskelemaan ja hymähtelemään itsekseni, kun mun luo tuli niitä lippusia mainostava naikkonen joka siis itse seisoi jossain kauempana. Se kyseli multa kovasti että kiinnostaako se kirjanen mua (yes, i guess) ja että luenko paljon Raamattua (not really, i have read a bit in school) ja että mitä mieltä oon siitä kirjasta (it's fine, i haven't really read much yet) ja sitten se alko kaupustelemaan sitä kirjaa myös suomeksi ja siinä vaiheessa löin jarrut pohjaan ja kerroin sille että se englanninkielinen on ihan fine ja oikeastaan luen sitä ihan vaan ajan kuluksi. Raukkatoista kun se petty kun ei saanut mua käännytettyä :()
Oikeastaan ainoa huono juttu koko lomassa oli se, että aika loppui kesken. Alussa tuntui siltä, että kyllä tässä ehtii ja aikaakin vielä jää, mutta loppua kohti alkoi tuntua siltä että juoksi kilpaa ajan kanssa. Herätys oli perjantai-aamuna puoli neljä, sieltä otettiin taksi ja jatkettiin bussilla kentälle ja kyllä mä ainakin bussissa ehdin sen parikymmentä minuuttia nukkua. Koneessa katsoin oikeastaan koko matkan Supernaturalia koneelta, ostin vitoskauden ja Gleen kolmoskauden sieltä ja oi että kun oli halpaa! Yhteensä noi oli muistaakseni vähän vajaa kolmekymppiä, Suomesta et saa noita edes yksittäisinä tuohon hintaan, ainakaan kaupoista. Cdonilta tilasin kausia 12€/kpl, mutta Anttilassa maksoi 5. kausi viimeksi 28€. Gleen kolmonen taisi olla kolmekymppiä kanssa. Kannattavia sijoituksia!
Primark on ihan valtava! Oltiin sielä puoltoista tuntia ennenku iskä kyllästy eikä käyty läpi kuin ehkä 1/4 koko kaupasta. Ja halpaa oli, olisin ostanut koko kaupan tyhjäksi jos olis ollut aikaa sovitella.
Oikeastaan ainoa paikka missä tapasin tylyjä brittejä oli juuri nuo vaatekaupat. Forever 21:ssa tai vastaavassa ketjukaupassa oli joku aivan omituinen jonotussysteemi jota en tajunnut, ja toki seisoin siinä sitten tyhmänä paikoillani. Mulla on joku ihan ihme refleksi että jos en ekalla kerralla saa selvää niin sitten jäädyn ihan kokonaan enkä kykene sanomaan enää mitään siihen, ja noi myyjäthän kyrpiintyi muhun ihan heti. Silmät pyöri ja nää pakkeliprinsessat oikein huokaili samalla kun ne selitti hiiiiitaaaasti mutta edelleen sillä valtavan vahvalla aksentillaan koko litanian läpi uusiksi. Siinä vaiheessa mä juoksin muuten nopeasti pois t en hallitse sosiaalisia tilanteita.
Varoitteluista huolimatta meidän aikana ei Lontoossa satanut kuin yhtenä päivänä, ja silloinkin vain piskotteli. Kaikkina muina päivinä paistoi aurinko ja 3/4 näistä poutapäivistä oli ihan kunnon shortsikeli! Yhtenä päivänä oli jopa ihan oikeasti kuuma, ja oli aika tuskaista kävellä suorassa auringonpaisteessa monta kilometriä. Tää oli ilmeisesti kyllä aikamoinen poikkeustapaus, mutta onneksi oli tälläinen sää!
Vaikka esitteessä lupailtiin ilmaista wifiä ei sitä ollut, ja respan koneet olivat vähän onnettomia. Onnistuin myös lataamaan toiseen niistä viruksen joka syytti mua lapsipornon latauksesta ja zoofiliapornon katselusta, ja tietenkin rationaalisena ihmisenä reagoin tähän sulkemalla koko tietokoneen ja pakenemalla omaan huoneeseeni. Voin muuten kertoa että ne tuskaiset puoli tuntia jotka siellä kyykin eivät olleet mitenkään hauskoja... Iskällä sen sijaan tuntui olevan tosi hauskaa.
Suosittelen ihan ehdottomasti Lontoota ihan jokaiselle! Joku joskus sanoi että elämä alkaa vasta Oxford Streetillä, ja katukuvaa katsoessa se on helppo uskoa. Ens vuonna uudestaan. ♥
Tuolta takaisintulon jälkeen ei ole juuri mitään erikoista tapahtunut, koulu alkoi ja alettiin Ceccin kanssa pitämään kerhoa 1-3-luokkalaisille. Eka kerta oli maanantaina, ja nyt pitäisi kovalla kiireellä suunnitella ens kertaa, joka siis on... ens maanantaina. Ja mitään ei olla siihen suunniteltu. Ohoooo.
Käytiin yks päivä kuvaamassa pellolla Ceccin kanssa, ja tuli ihan kivoja kuvia, kerrankin mustakin edes pari julkaisukelpoista otosta! Ceccin kuvat sen sijaan ei mennyt ihan putkeen, tiedä sitten mikä siinä oli kun yleensä tää menee ihan päin vastoin, Ceccistä on satoja hyviä kuvia ja musta vaan kolme tärähtänyttä mutta tällä kertaa selvästikkään kuvaaja ei ollut hereillä.
"ÄLÄ NAURATA MUA" t kasvatan leukoja kun nauran mites te
naapurin kissa tuli vähä nukkuu meille
OKOK NYT ON MUN AIKA MENNÄ NUKKUU heihei ja nähdään taas joskus?
